Anna Siitonen

Yleislääketieteen erikoislääkäri Anna Siitonen

1. Kerro lyhyesti työnkuvastasi

Toimin Tampereen kaupungilla terveyskeskuslääkärinä Kaukajärven terveysasemalla. Pääosan työstäni muodostaa normaali kiireetön ja kiireellinen vastaanottotyö. Lisäksi toimin kaupungilla töissä olevien lääkäreiden luottamusmiehenä eli edustan terveyskeskuslääkäreiden lisäksi neuvola- ja koululääkäreitä, opiskeluterveydenhuollon lääkäreitä, lastenlääkäreitä, psykiatreja, lastenpsykiatreja ja psykogeriatrian puolen lääkäreitä. Luottamustyöhön on varattu aikaa puoli päivää viikossa. Oheistoimintona teen puoli päivää viikossa äitiysneuvolaa. Toimin erikoistuvien ohjaajana ja yhtenä vastuualueena huolehdin Suinulan kuntoutuskodin asukkaiden somaattisesta terveydenhuollosta. Viikonloppuisin harrastan päivystämistä Acutassa ja TAYS:n lasten päivystyksessä.

2. Kerro miten päädyit nykyiseen työhösi?

Aloitin yleislääkärin urani Mouhijärven terveyskeskuksessa kesäsijaisena neljännen opintovuoden jälkeen. Jäin pian koukkuun yleislääkärin itsenäiseen työhön. Kolmen lapsemme ollessa pieniä 2008-2009 tein päätoimista päivystystä Hatanpään päivystysasemalla noin 3 yötä viikossa. Tällä ratkaisulla sain enemmän aikaa olla lasten kanssa. Sieltä siirryin Acutaan sen auetessa ja vuorojen määrä lisääntyi. Ilta- ja viikonloppupainotteinen työ kävi raskaaksi perheen kannalta, kun en saanut tehdä enää pelkkiä yövuoroja, jotka olisivat sopineet itselleni parhaiten. Siirryin tekemään sisätaudeille sairaalajaksoa ja sieltä 1.4.2010 kotiuduin Kaukajärvelle. Erikoistumisjaksot olen käynyt Kaukajärveltä tekemässä, mutta muuten olen pysynyt samassa työhuoneessa.

3. Mikä on parasta työssäsi?

Monipuolisuus ja pitkät potilassuhteet ovat työn suola ja pippuri. Kaukajärvellä me lääkärit olemme varsin vakiintunutta ja kokenutta porukkaa ja yhteishenki on erityisen hyvä. Pikkujouluja ja kevätkekkereitä olemme pitäneet kiertäen toistemme kodeissa hoitajien kanssa yhdessä. Reilun yhdeksän vuoden aikana olen ehtinyt tutustua moniin potilaisiin ja heidän perheisiinsä varsin hyvin. Molemminpuolinen tunteminen helpottaa hoitoa sekä potilaan että lääkärin näkökulmasta. Toki tietyt toistuvat potilaskontaktit myös kuormittavat. Alkuun toimimme omalääkäreinä, mutta viimeiset vuodet on menty ns. aseman vastuu -mallilla. Hoidon jatkuvuus on valitettavasti tästä kärsinyt, vaikka monet potilaat pyrkivät käymään tutuilla lääkäreillä. Asemamme on varsin pieni, mutta olemme juuri saamassa kahdeksannen lääkärin. Meillä ei ole labraa eikä röntgeniä samassa rakennuksessa, joten kliinistä silmää tarvitaan. Pidän siitä, että saan hoitaa eri-ikäisiä potilaita. Koen itseni työssä varsin tarpeelliseksi. Suurin osa asiakkaistamme on eläkeläisiä, työttömiä, maahanmuuttajia, lapsia ja päihdeongelmaisia.

4. Miksi yleislääketiede on paras erikoisala? 

Yleislääkäriksi en alunperin suunnitellut ryhtyväni, vaan ajattelin opiskeluaikoina pediatriaa erikoisalaksi. Syventävät opinnot avasivat kuitenkin silmäni sille, etten sovi ainakaan pitkäjänteiseen tutkimustyöhön vaan olen sielultani kliinikko. Pian valmistumisen jälkeen saimme kaksoset ja siinä vaiheessa totesin, ettei pediatriaan erikoistuminen päivystysvelvoitteineen ole minun juttuni. Pikkuasioiden kanssa nypertäminen ei sovi luonteelleni: pidän enemmän laajoista kokonaisuuksista. Lääkärikoulussakin kaikki alat olivat minusta yhtä kiinnostavia. Kun pääsin terveyskeskustyötä kokeilemaan jo opiskeluaikoina, se tuntui heti omalta. Itsenäinen päätöksenteko sopi minulle. Pidän edelleen ihmisistä enemmän kuin sairauksista, joten kokonaisvaltainen yleislääketiede ja ihmisten tarinat kiehtovat. Minulla on myös tietynlainen auktoriteettiallergia, joten sairaalan hierarkinen toiminta ei oikein koskaan miellyttänyt. Yleislääkärinä saan olla lähellä ihmisiä pienemmissä ja suuremmissa murheissa, erityisesti kulkea heidän rinnallaan. Olen edelleen kutsumusammatissani, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen.