Jukka Ronkainen

Yleislääketieteen erikoislääkäri Jukka Ronkainen, Yleislääketieteen erikoislääkäri 1989 (OY), LT 2007 (Karolinska institutet)), dosentti 2012 (OY).  Väitöskirjan aihe: Refluksitauti aikuisväestössä.

Jukka on toiminut kliinisessä yleislääkärin työssä tk:ssa Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa, hänellä osa-aikainen pesti myös yliopistolla (Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, OY).

1. Kuinka päädyit tekemään tutkimusta?

"Vähän sattumalta. Olin tehnyt siinä vaiheessa liki 20 vuotta kliinistä työtä, ja tuli sopiva verkostoitumis- ja tutkimusmahdollisuus koulutusreissulla eteen, siitä se lähti. Aihe oli kliinisestä työstä minulle tuttu ja liittyi endoskopioihin. Toki ajoitus sopi tuolloin myös muuhun elämäntilanteeseeni. En ajatellut aluksi, että tutkimustyö johtaisi välttämättä väitöskirjaan."

2. Miten kliinikon ja tutkijan uran yhdistäminen on sinulla yleislääkärinä onnistunut?

"Kohtuullisesti, mutta on siihen mennyt kyllä vapaa-aikaakin. Post-docina olin Australiassa vajaa puoli vuotta ja siihen sain rahoituksen, jonka järjestymisen koen merkittäväksi asiaksi väitöskirjan jälkeisessä vaiheessa tutkimustyön jatkamisen mahdollistajana. Yleislääkärinä olen hyödyntänyt tutkijataustaani. Kriittinen ajatteluni on lisääntynyt."

3. Mikä on parasta tutkimustyössä? Entä haastavinta?

"Parasta ehdottomasti kansainvälinen verkostoituminen ja sen kautta tulleet ystävyyteenkin asti johtaneet kontaktit eri ihmisten kanssa! Ja tietysti uudet kokemukset. Olemme saaneet kerättyä itse tutkitun laajan kohortin ja tutkittua jotain sellaista, jota muut eivät ole ennen pystyneet tutkimaan. Kattavat rekisterit, etenkin väestörekisteri, tarjoavat Suomessakin ainutlaatuisia mahdollisuuksia tutkijalle."

4. Miten päädyit dosentuuriin asti?

"Aineisto ja projekti oli niin laaja, että ryhmän julkaiseminen jatkui aktiivisena väitöskirjan jälkeen. Menin yliopistolle myös opetushommiin. Tuli aika luontevasti."

5. Mitä sanoisit tutkimustyön aloittamista pohtivalle yleislääkärikollegalle?

"Itseä kiinnostava aihe on ykkönen. Tutkimustyötä ei pysty tekemään yksin, tutkimusryhmällä on siten iso merkitys. Kärsivällisyyttähän se vaatii ja väistämättä tulee paljonkin myös omalle ajalle. Verkostoitumisesta olen saanut paljon. Tutkimusvapaita kannattaa rytmittää sopivasti, jotta pystyy keskittymään kunnolla tutkimustyöhön."